Pokemon huumaa

Perjantai 5.8.2016 klo 22:45 - Wilkkis

wilkkispoke.jpg

Pokemon Go sopii myös aikuisemmille, vaikka jotkut muuta koittavat kovasti perustella. Itsekkin kuljen liki päivittäin (no ei nyt ihan joka päivä) kilometri tolkulla koittaen saada haudottua munia ja etsien uusia pokemoneja. Eniten aikaa menee kyllä niiden pallojen noutamiseen, kun niitä nyt tuntuu kuluvan jotenkin normaalia pokettajaa enemmän meikäläisellä.

Munamittari ei kyllä todellakaan toimi niin kuin sen toivoisi. Pelin munamatkamittarin mukaan matkaa tulee vain 200 metriä, vaikka siihen pyörän mittarin mukaan kertyy liki 1,5 km. Työmatkakin on yllättäen pidentynyt alle kymmenen minuutin pyrähdyksestä yli 45 minuuttiin. Aamuisin on niin mukavan rauhallista auringon noustessa kiertää kaikki lähistön pokestopit ja iltapäivällä sama reitti kotimatkalla. Ei se ainakaan voi pahasta olla kun tulee huomaamatta liikuttua yhä enemmän ja enemmän.

Iltasin kaljakuppilan terassilla istuskelee olut tuopit nenän edessä ja röökit huulessa "tosi-äijiä" naureskelemassa kaiken maailman pokettajille. Voisi kuulemma tehdä jotain todellista, jotain oikeeta, jotain muuta. Kuten istua vaikka siellä terassilla, kitata kaljaa ja pössytellä sauhuja. Se varmaan olisi joidenkin mielestä "aitoa" tekemistä, jotain joka soveltuu enemmän "aikuisille".

Onneksi en itse ole vieläkään niin aikuinen, ettenkö innostuisi tästäkin huumasta. Ja ilokseni olen huomannut törmääväni muihinkin aikuisempiin pelaajiin, ja hieman nuorempiinkin. Pelaamassa liikkuu perheitä, kaveriporukoita, yksinäisiä kulkijoita, miehiä, naisia, nuoria, vanhoja, pariskuntia, kuntoilijoita. Ei ole yhtä tiettyä profiilia pelaajasta. Meitä on joka lokerosta.

Nuoremmat tuntuvat olevan sosiaalisempia vieraita pelaajia kohtaan, kun taas aikuisemmat uppoutuvat itsekseen pelaamaan nenä tiukemmin kiinni älypuhelimessa. Jotkut paapat ajelevat autolla ja sieltä turvasta kuskin penkilä "salaa" hieman koittavat pyydystää edes jotain... edes sen helevatun Rattatan tai Pidgeyn :)

Tyylikkäin porukka oli kyllä se nelikko joka ajeli avoautolla ja keräsi pokemoneja ilta-auringon paisteessa. Pokehuuman alussa kotikylän keskustakin tuntui heräävän eloon, edes hetkeksi. Ihmisiä liikkui siellä missä ennen on ollut tyhjää ja autiota. Edesmenneen Hakamäen frisbeegolfradan raadollakin oli yhtenä itana enemmän populaa kuin ikinä siinä montussa olen yhtä aikaa nähnyt.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pokemon, peli, pelaaminen