#ruokashoppailua

Maanantai 24.10.2016 klo 20:04 - Wilkkis

Meidän perhe käy kerran viikossa ruokakaupassa ja samalla kertaa hankitaan liki main samat tuotteet, samasta kaupasta ja kerätään kärryyn samassa järjestyksessä. Ostokäyttäytymisemme on hyvin ennakoitavissa. Viime viikonloppuna poikkesimme kaavasta ja kurvasimme tutun prisman sijasta naapuritontilla olevaan kitymarkettiin. 

kassakuitti.jpg

Kuten nopeasta 15 viikkotuotteen vertailusta käy ilmi, niin olisi se vaan niin perskeleen paljon kalliimpi koukkaus jos sen joka viikko tekisi. Muutaman artikkelin kauppakassi maksaisi vuodessa yli 200 euroa enemmän kuin vastaava kamamäärä naapurikassan kautta ostettuna. Sitä voi vain miettiä paljonko se kaiken kaikkiaan vuoden aikana kustantaisikaan, kun meidänkin perheen kuitin tuotemäärä on keskimäärin joka viikko noin 65 riviä, lasketun esimerkin vartin sijasta.

Ei oo köyhän kauppa tuo kookauppa kyllä.

Kun nämä ns. "perinteiset suomalaiset" kaupat ottaisivat vähän oppia liidelin kassojen ällistyttävästä nopeudesta asiakaspalvelussa. Kiinnostaisi ottaa aikaa minkä kaupan kassa nykii saman määrän kamaa viivakoodin lukijasta läpi nopeimmin. Ei se ainakaan tuo kitymarketin kassa ole...

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ruoka, kauppa, raha, kotitalous, perhe, nälkä

Elinympäristömme

Perjantai 2.9.2016 klo 21:40 - Wilkkis

Kyllä sitä ihmiset niin herkästi mielensä pahoittavat nykyään. Näin otsikoin kommenttini facebookissa juuri hetki sitten.

Kuvaan liikkuessani ympäristöä siitä näkövinkkelistä kuin sen itse näen. Aina se ei ole kauneinta maisemaa, mutta se on sitä mitä se todellisuudessakin on. Ilman kaunistelua. Se on sellaista ympäristöä mitä me ihmiset jätämme jälkeemme.

1maisemakuva.jpg

Eilen julkaisin facebook sivuillani kuvakollaasin Turengin linja-autoaseman jalkakäytäville kasatuista romuista. Kuva on omasta mielestäni onnistunut, ja kertoo juuri sen mikä se tilanne siinä paikassa on jo noin kuukauden päivät ollut.

Kuva ei poikennut mitenkään aiemmin julkaisemistani otoksista, joissa olen kuvannut elinympäristöämme niin kotikylässä kuin muualla maakunnassa. Sain postaukseni johdosta yhteydenoton kiinteistössä toimivalta yrittäjältä. Keskustelun päätteeksi menin ja poistin kuvat. 

Onhan se toisaalta kiusallista mennä julkisille jalkakäytäville kasattuja romuja noin vaan kuvaamaan, vieläpä ilmoittamatta siitä etukäteen. Päätin kuitenkin asiaa uudellen harkittuani, julkaista kuvan tässä uudelleen. En näe siinä olevan mitään minkä vuoksi sitä ei voisi julkisesti näyttää. 

IMG_20160901_174715.jpg

Ovat tänään käydyn puhelinkeskustelun perusteella kuulemma poistaneet kuvissani näkyneet remontin tieltä ulos siirretyt romukasat jalkakäytäviltä heti miten eilen kuvien ottamisen jälkeen (miten satuinkin kuulemma ottamaan kuvat juuri ennen niiden siivoamista).

Hetki sitten ajelin tuota harvialantietä Turengin läpi ja kyllä ne minun mielestäni edelleen siellä aseman pihassa nököttävät kyseiset romut (ja kyllä, toisen aarre saattaa muille olla ihan vain romua). Käymästämme keskustelusta huolimatta, minun mielestäni tilanne on edelleen sama. Romu ei ympäristöä kaunista. 

Tuolit on kyllä nättejä ja varmaan kiva ajatus odotteluun. Varsinkin aurinkoisella säällä. Määrä on ehkä kuitenkin hieman ylimitoitettu.

Tarkoitukseni ei ollut kenenkään bisneksiä mennä salaa selän takana puhumalla vaikeuttamaan. Enkä koe niin edelleenkään tehneeni. Yrittäjän puolisona ja lounasravintola toiminnan pyörittämisen karua arkea hyvin läheltä kokeneena, tiedän mitä se työ on ja mitä se yrittäjältä vaatii. Hattua nostan jokaiselle ravintolayrittäjlle ja yrittäjille yleensäkin. Voin sanoa, että on paljon helpompaa olla ihan vain näin palkattuna duunarina ja nauttia säännöllisistä työajoista ym. ihanuuksista. Kuten kesälomat, vapaapäivät, sairaslomat ym.

Ihan julkisesti ja omalla nimelläni, sekä naamallani, halusin vain ääneen ihmetellä epäsiistiä linja-autoaseman julkisivua, joka kuitenkin sijaitsee hyvin keskeisellä alueella taajamaamme. Sen verran siitä ovat muutkin minulle ihmettelleet, että mikähän kierrätyskekus siihen on perustettu.

Jään siis mielenkiinnolla odottamaan remontoitujen tilojen avajaisia, niin poikkean kyllä kaffella ja pullalla sitten. Kiitos kutsusta.

Toivottavasti puskutraktorit eivät ehdi paikalle ennen remontin loppumista, kun kiinteistö kuitenkin jossain vaihessa tullaan purkamaan uuden uljaan kyläkeskustamme tieltä. Hirveän isoa remonttia ja investointia ei siis toivottavasti kiinteistöön kukaan ryhdy tekemään. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kotikylä, ympäristö, jalanjälki, elintila, koti, ihmiset

#brita

Torstai 7.7.2016 klo 13:22 - Wilkkis

Sateinen lomapäivä saa tekemään ihmeitä. Lukuisista epäonnistumisista huolimatta yritys on kova. Tarkoituksena yllättää perhe britakakulla. Ehkä onnistuu, ehkä ei. Vehnäjauhot korvattu gluteenittomilla jauhoilla, maito korvattu vedellä ja muiden aineiden osaltakin hieman säätöä. Ei sen nyt niin pilkulleen tartte olla ohjeen mukaan tehty aina (ikinä). Täytteeksi raparperihilloketta ja mansikoita.

20160707_124054-01.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: britakakku, ruoka, leivonta, koti, gluteeniton

# Pikakotipizzaa

Lauantai 16.4.2016 klo 20:52 - Wilkkis

Näin syntyy iltapala nopeasti, vaivattomasti ja ennen kaikkea helposti.

Pohja tehdään ensin

2 dl vettä
1 tl sokeria
1 tl suolaa
1 pss kuivahiivaa
4 dl vehnäjauhoja
0,5 dl ruokaöljyä

Sekoita lämpöiseen (+40C) veteen sokeri, kuivahiiva, suola ja 1 dl jauhoja. Sekoita tasaiseksi massaksi vispilällä. Lisää joukkoon kaikki muut ja sekoita taikinaksi puulastalla. Tärkeää sen jälkeen: Anna taikinan kohota rauhassa ainakin 30 min. Älä hötkyile.

Valmistetaan täyteaineet odotellessa pohjan kohoamista

400 g jauhelihaa
1 vihreä paprika
mustapippuria
timjamia
suolaa
chilijauhetta
oreganoa

Ruskista jauheliha pannulla, pilko se vanha vihreä paprika jääkaapin perältä mukaan pannulle kuumenemaan, mausta seos rohkealla määrällä mausteita, joita voit käytännössä vaihdella ja muutella oman mielen mukaisesti. Sammuta levy. Laita uuni kuumenamaan 200 asteelle.

Ota jääkapista salaatinvalmistuksesta jääneet 1,5 rasiallista minitomaatteja. Nouki ruttuset sivuun ja pilko loput kolmeen osaan jokainen. Nättejä pieniä kiekkoja siis.

jonkun verran tomaattipyrettä
jonkun verran tomaattiketsuppia
150 g parmesaanijuustoa

Valmista pizza

Kauli taikinasta uunipellin kokoinen levy. Anna jälleen pojataikinan levätä ja kohota 15 minuuttia pellillä. Älä edelleenkään hätäile. Levitä pohjalle reilusti pyrettä, nuukailematta ketsuppia, koko jauhelihaseos ja viimeiseksi tomaattirinkulat. Raasta edelliseltä viikolta avokadopastasta jäänyt parmesaanijuusto kaiken päälle tasaiseksi kerrokseksi. Mikä tahansa juusto varmasti käy myös tilalle. Sillä ei oikeasti ole mitään merkitystä mitä juustoa laittaa, muuten kuin hifisteille.

Paista pizzaa 200 asteessa noin 15 - 17 minuuttia.

Syö heti kuumana, älä säilyttele.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: pizza, ruoka, herkku, uuni, kiire, koti, nälkä

#treeniruokaa 19. päivä

Perjantai 7.11.2014 klo 20:00 - Marko

Kanasoppa meidän perheen tapaan tehdään arkipäivän kiireessä osapuilleen näin.

1 pussillinen keittojuures-peruna pakastesekoitusta, jotta ei tarvitse aikaavievästi pestä, pilkkoa ja kuoria yhtään mitään.

600 g naturel broilerin filesuikaleita. Ei siis mitää valmiiksi marinoituja jämämössöjä.

1 kpl punainen paprika, joka saa olla luomua tai läheltä haettua, ihan kuin haluaa. Mutta tavallinen espanjalainen halpapaprikakin käy lähiprismasta haettuna. Sellainen valmiiksi muoviin pakattu.

150 g pippurimaustettua tuorejuustoa antamaan makua. Voi olla kevyttäkin jos niin tykkää.

2 dl ruokakermaa, sellaista kanaruoalle valmiiksi maustettua täyttä tavaraa. Vältä vähärasvaisia kasvirasvasekoitteita. Tässäkin kyllä valitettavasti on jo mukana maissitärkkelystä saosteena, mutta menettelee tässä tapauksessa.

Reilulla ranteella curryjauhaetta, valkosipulirouhetta ja 2 kpl vähäsuolaisia kanaliemikuutioita (ilman natriumglutamaattia koska sen väitetään aiheuttavan ylivilkkautta ja kukapa sitä kaipaisi kaamosmasennuksen ollessa in).

Epämääräinen nippu spagettia, siis sen verran kun nyt pussinpohjalla sattuu olemaan. Nuudelitkin varmasti käy tai mikä tahansa pasta mitä kaapissa sattuu olemaan.

Ja valmistus on helppoa, eikä kestä kauaa.

Tyhjennä pakastevihannekset kattilaan, laske vettä kraanasta päälle niin jotta kasvikset hyvin peittyy, laita pari liemikuutiota sekaan ja pistä hellille kiehumaan. Kiehumista odotellessa kypsennä kanasuikaleet paistinpannulla ja sekoita samalla suikkujen joukkoon reilusti currya ja ropaus valkosipulirouhetta oman maun mukaan.

Ja kun odottelet että kanat palavat pannulla ja kasvikset kiehuvat kattilassa, niin pilko joutessas se paprika (kannatta pestä ja poistaa siemenet sisältä).

Pätki spagetit kiehuvan keitoksen joukkoon ja yhdistä sekaan samaan kattilaan myös kanat ja paprikat.

Kun vihannekset ja pasta on kypsää lisää kattilaan tuorejuusto ja kerma. Sekoita, kiehauta, kopauta reunaan ja ruoka on valmista nautittavaksi. Syö suoraan kattilasta tai kauho lautaselle. Nauti hyvässä seurassa tai syö television äärellä iltapalana.

Ateria sisältää paljon rasvaa ja hiilareita, joten tällä saa mukavasti korvattua kovalla treenillä poltetut kalorit. Lisäksi tämä on "semi-feikki" kasvisruokaa koska ei sisällä punaista lihaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ruoka, nälkä, luomu, arki, koti, sopat, kasvisruoka