Elinympäristömme

Perjantai 2.9.2016 klo 21:40 - Wilkkis


Kyllä sitä ihmiset niin herkästi mielensä pahoittavat nykyään. Näin otsikoin kommenttini facebookissa juuri hetki sitten.

Kuvaan liikkuessani ympäristöä siitä näkövinkkelistä kuin sen itse näen. Aina se ei ole kauneinta maisemaa, mutta se on sitä mitä se todellisuudessakin on. Ilman kaunistelua. Se on sellaista ympäristöä mitä me ihmiset jätämme jälkeemme.

1maisemakuva.jpg

Eilen julkaisin facebook sivuillani kuvakollaasin Turengin linja-autoaseman jalkakäytäville kasatuista romuista. Kuva on omasta mielestäni onnistunut, ja kertoo juuri sen mikä se tilanne siinä paikassa on jo noin kuukauden päivät ollut.

Kuva ei poikennut mitenkään aiemmin julkaisemistani otoksista, joissa olen kuvannut elinympäristöämme niin kotikylässä kuin muualla maakunnassa. Sain postaukseni johdosta yhteydenoton kiinteistössä toimivalta yrittäjältä. Keskustelun päätteeksi menin ja poistin kuvat. 

Onhan se toisaalta kiusallista mennä julkisille jalkakäytäville kasattuja romuja noin vaan kuvaamaan, vieläpä ilmoittamatta siitä etukäteen. Päätin kuitenkin asiaa uudellen harkittuani, julkaista kuvan tässä uudelleen. En näe siinä olevan mitään minkä vuoksi sitä ei voisi julkisesti näyttää. 

IMG_20160901_174715.jpg

Ovat tänään käydyn puhelinkeskustelun perusteella kuulemma poistaneet kuvissani näkyneet remontin tieltä ulos siirretyt romukasat jalkakäytäviltä heti miten eilen kuvien ottamisen jälkeen (miten satuinkin kuulemma ottamaan kuvat juuri ennen niiden siivoamista).

Hetki sitten ajelin tuota harvialantietä Turengin läpi ja kyllä ne minun mielestäni edelleen siellä aseman pihassa nököttävät kyseiset romut (ja kyllä, toisen aarre saattaa muille olla ihan vain romua). Käymästämme keskustelusta huolimatta, minun mielestäni tilanne on edelleen sama. Romu ei ympäristöä kaunista. 

Tuolit on kyllä nättejä ja varmaan kiva ajatus odotteluun. Varsinkin aurinkoisella säällä. Määrä on ehkä kuitenkin hieman ylimitoitettu.

Tarkoitukseni ei ollut kenenkään bisneksiä mennä salaa selän takana puhumalla vaikeuttamaan. Enkä koe niin edelleenkään tehneeni. Yrittäjän puolisona ja lounasravintola toiminnan pyörittämisen karua arkea hyvin läheltä kokeneena, tiedän mitä se työ on ja mitä se yrittäjältä vaatii. Hattua nostan jokaiselle ravintolayrittäjlle ja yrittäjille yleensäkin. Voin sanoa, että on paljon helpompaa olla ihan vain näin palkattuna duunarina ja nauttia säännöllisistä työajoista ym. ihanuuksista. Kuten kesälomat, vapaapäivät, sairaslomat ym.

Ihan julkisesti ja omalla nimelläni, sekä naamallani, halusin vain ääneen ihmetellä epäsiistiä linja-autoaseman julkisivua, joka kuitenkin sijaitsee hyvin keskeisellä alueella taajamaamme. Sen verran siitä ovat muutkin minulle ihmettelleet, että mikähän kierrätyskekus siihen on perustettu.

Jään siis mielenkiinnolla odottamaan remontoitujen tilojen avajaisia, niin poikkean kyllä kaffella ja pullalla sitten. Kiitos kutsusta.

Toivottavasti puskutraktorit eivät ehdi paikalle ennen remontin loppumista, kun kiinteistö kuitenkin jossain vaihessa tullaan purkamaan uuden uljaan kyläkeskustamme tieltä. Hirveän isoa remonttia ja investointia ei siis toivottavasti kiinteistöön kukaan ryhdy tekemään. 

Avainsanat: kotikylä, ympäristö, jalanjälki, elintila, koti, ihmiset


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini