Keski-ikää lähestyvän miehen tasaista ja tavallista elämää. Kirjoittaja välttää ruuhkaristeyksiä, kiertää tietyömaat ja käyttää aina pyöräillessä kypärää. Tarinat on täällä ja enemmän kuvia tekstien innoittamana instagramissa @wilkkis.

Gluteenittomat kaura-suklaa keksit

Perjantai 11.8.2017 klo 18:48 - Willkis

Jotta tästä kehkeytyisi todellinen ruokablogi, on tähänkin väliin laitettava yksi uusi resepti. Ensimmäinen keksitaikinan testauspäivä ei tuottanut tarkoituksenmukaista lopputulosta ja vaikka keksit maistuivatkin erittäin hyviltä, niiden ulkomuoto ja koostumus eivät olleet järin edustavia. Joten muutin reseptiä rankasti ja tällä kertaa se toimii.

cookies.jpg

Gluteeniton kaura-suklaa cookies

200 g tummaa suklaata
200 g valkoista suklaata
150 g kuivattuja karpaloita
150 g pähkinöitä
6 dl gluteenittomia kaurajauhoja
1 tl suolaa
1 tl soodaa
250 g voita
1 dl fariinisokeria
2,5 dl taloussokeria
1 tl vanilja aromia

Pilko pähkinät, karpalot ja suklaa rouheeksi. Saa sisältää sattumia, ei ole niin nokonuukaa. Karpalot voi korvata vaikka rusinoilla jos sikseen tulee. Lidlistä saa valmista pähkinä-karpalo sekoitusta pussissa. Eikä tuolla suklaallakaan väliä mitä laatua se loppujen lopuksi on. Laita sitä mistä pidät.

Sekoita gluteenittomat kaurajauhot, suola ja sooda sekaisin valmiiksi johonkin astiaan odottamaan.

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, 1-2 minuuttia vatkausta sähkövatkaimella riitää. Voi tietysti seosta vispata vaikka 20 minuuttia, mutta ei siitä mitää lisähyötyä tule. Lisää sekaan vanilja aromi tai saman verran vanilliinisokeria, jauhoseos ja sekoita tasaiseksi. Kippaa rouheet joukkoon ja sekoita taikina valmiiksi.

Joku sanoo jotta anna taikinan levätä ja kaurajauhojen tekeytyä, toinen sanoo että äkkiä pitää saada pellille ja uuniin muuten ei taikina tykkää. Ihan yks lysti sanon minä, osa taikinasta odotteli ja osa meni heti uuniin. Ei sillä ollut lopputulokseen mitään vaikutusta.

Nostele nokareita lusikalla leivinpaperille, litistä hivenen kökköjä ja paista uunissa 170-190 asteessa riippuen uunistasi ja sen toiminnasta, 10 minuuttia riittää paistoajaksi, joskus vähän enemmän tai satunnaisesti vähän vähemmän. Riippuu kuinka isoja kasoja pellille lusikoit.

Mitä isompi taikinamötti, sen enemmän se uunissa leviää joten malttia kökköjen lusikoimiseen kehottaisin. Sopivia keksejä saa taikinamötistä tehtyä n. 40-50 kpl ehkä enemmänkin, riippuu tietysti myös siitä paljonko taikinaa pistelee raakana poskeensa. Keksit ovat pehmeitä heti paiston jälkeen joten odottele kotvanen ja jäähdyttele tuotoksia ennen kuin siirtelet niitä pelliltä jonnekkin minne nyt sitten laitatkaan.

Siivoa sotkut ja pese astiat. Leipominen on hauskaa, ei mitään totista tunaamista. Lopputulos on aina sellainen, kun se nyt milloinkin sattuu olemaan.

Syö herkkuja ja nauti elämästä.

Nyt lenkille :)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: leivonta, gluteeniton, cookies, keksi, makea, leivonnainen, ruoka

#Pannukakku - 100% Kauraa

Keskiviikko 19.4.2017 klo 18:07 - Wilkkis

pannari.jpg

"Muumimamman aamiaispannukakku"

Näin syntyy laakson maittavin pannari...

8 dl maitoa
4 dl gluteeniton kaurajauhoa 
3-4 kpl kananmunia
1 lusikallinen suolaa
50 g voita

Sulata voi, riko munat ja sekoita kaikki aineet keskenään. Vatkaa tasaiseksi ja turvota sen hetken kun maltat. Kaada taikina uunipelille ja paista uunissa 180 asteessa kunnes on kypsää ja kauniin väristä 20 - 30 minuuttia, riippuen uunisi toiminnasta. Tarjoile muumilaakson tyyliin vaapukkahillon kanssa tai siirapin kanssa.

HUOM! Ohjeeseen ei kuulu sokeria, ei vanilliinisokeria, ei siirappia tai muutakaan. Älä siis edes harkitse sellaisen lisäämistä taikinan sekaan koska se ei pannukakkuun vain yksinkertaisesti kuulu. Pannarin nautinnollisuus syntyy juuri suolaisen pannarin ja makean hillon yhdistelmästä. Mitään järkyttävämpää ei olekkaan kuin ylimakeaksi maustettu pannari.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ruoka, pannukakku, muumimamma, kaura, gluteeniton

Ruuan kaltaiset valmisteet

Torstai 2.2.2017 klo 20:32 - Wilkkis

20170202_182801-01.jpg

Tulihan kokeiltua viikolla mukaruokaa. Ensimmäisenä oli vuorossa nyhtökaura ja siitä valmistettu kasvis-nyhtöwok. Kaikesta hypetyksestä johtuen oli tietysti odotuksetkin korkeammalla, kuin ehkä realistiseti olisi pitänytkään. Pettymys oli valtaisa nimenomaan siksi, että odotukset ylittivät järjellisen ajattelun rajat. 

Nyhtö maistuu juuri siltä miltä se voikin maistua. Tunkkaista mukaruokaa. Ei se kyllä lihaa korvaa ikinä. Ei maultaa, ei rakenteeltaan enkä nyt oikein keksi mitään muutakaan syytä miksi pitäisi. Wokkia voi tehdä ihan kasviksista pelkästäänkin. Kannatan sitä vaihtoehtoa.

Aiemmin meillä olikin jo ruokapydässä tarjolla mifua ja jälleen sitä testattiin. Tänään pizzan muodossa. Edelleen se ei kyllä vakuuta myöskään olemassaoloaan tai tarpeellisuuttaa millään konstilla. Se vain on kumimaista mukaruokaa. Joutaa samaan kategoriaan nyhtökauran kanssa. Ilman ruokaraetta pärjää yhtä hyvin, ellei jopa paremmin.

Molemmista jää jälkitunne, että miksi pitää väen väkisin vääntää ja keksiä jotain mukaelintarviketta. Ei ymmärrä.

Syökää lihaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ruoka, Mifu, Tofu, Nyhtö, Kaura, Liha

#ruokashoppailua

Maanantai 24.10.2016 klo 20:04 - Wilkkis

Meidän perhe käy kerran viikossa ruokakaupassa ja samalla kertaa hankitaan liki main samat tuotteet, samasta kaupasta ja kerätään kärryyn samassa järjestyksessä. Ostokäyttäytymisemme on hyvin ennakoitavissa. Viime viikonloppuna poikkesimme kaavasta ja kurvasimme tutun prisman sijasta naapuritontilla olevaan kitymarkettiin. 

kassakuitti.jpg

Kuten nopeasta 15 viikkotuotteen vertailusta käy ilmi, niin olisi se vaan niin perskeleen paljon kalliimpi koukkaus jos sen joka viikko tekisi. Muutaman artikkelin kauppakassi maksaisi vuodessa yli 200 euroa enemmän kuin vastaava kamamäärä naapurikassan kautta ostettuna. Sitä voi vain miettiä paljonko se kaiken kaikkiaan vuoden aikana kustantaisikaan, kun meidänkin perheen kuitin tuotemäärä on keskimäärin joka viikko noin 65 riviä, lasketun esimerkin vartin sijasta.

Ei oo köyhän kauppa tuo kookauppa kyllä.

Kun nämä ns. "perinteiset suomalaiset" kaupat ottaisivat vähän oppia liidelin kassojen ällistyttävästä nopeudesta asiakaspalvelussa. Kiinnostaisi ottaa aikaa minkä kaupan kassa nykii saman määrän kamaa viivakoodin lukijasta läpi nopeimmin. Ei se ainakaan tuo kitymarketin kassa ole...

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ruoka, kauppa, raha, kotitalous, perhe, nälkä

Elinympäristömme

Perjantai 2.9.2016 klo 21:40 - Wilkkis

Kyllä sitä ihmiset niin herkästi mielensä pahoittavat nykyään. Näin otsikoin kommenttini facebookissa juuri hetki sitten.

Kuvaan liikkuessani ympäristöä siitä näkövinkkelistä kuin sen itse näen. Aina se ei ole kauneinta maisemaa, mutta se on sitä mitä se todellisuudessakin on. Ilman kaunistelua. Se on sellaista ympäristöä mitä me ihmiset jätämme jälkeemme.

1maisemakuva.jpg

Eilen julkaisin facebook sivuillani kuvakollaasin Turengin linja-autoaseman jalkakäytäville kasatuista romuista. Kuva on omasta mielestäni onnistunut, ja kertoo juuri sen mikä se tilanne siinä paikassa on jo noin kuukauden päivät ollut.

Kuva ei poikennut mitenkään aiemmin julkaisemistani otoksista, joissa olen kuvannut elinympäristöämme niin kotikylässä kuin muualla maakunnassa. Sain postaukseni johdosta yhteydenoton kiinteistössä toimivalta yrittäjältä. Keskustelun päätteeksi menin ja poistin kuvat. 

Onhan se toisaalta kiusallista mennä julkisille jalkakäytäville kasattuja romuja noin vaan kuvaamaan, vieläpä ilmoittamatta siitä etukäteen. Päätin kuitenkin asiaa uudellen harkittuani, julkaista kuvan tässä uudelleen. En näe siinä olevan mitään minkä vuoksi sitä ei voisi julkisesti näyttää. 

IMG_20160901_174715.jpg

Ovat tänään käydyn puhelinkeskustelun perusteella kuulemma poistaneet kuvissani näkyneet remontin tieltä ulos siirretyt romukasat jalkakäytäviltä heti miten eilen kuvien ottamisen jälkeen (miten satuinkin kuulemma ottamaan kuvat juuri ennen niiden siivoamista).

Hetki sitten ajelin tuota harvialantietä Turengin läpi ja kyllä ne minun mielestäni edelleen siellä aseman pihassa nököttävät kyseiset romut (ja kyllä, toisen aarre saattaa muille olla ihan vain romua). Käymästämme keskustelusta huolimatta, minun mielestäni tilanne on edelleen sama. Romu ei ympäristöä kaunista. 

Tuolit on kyllä nättejä ja varmaan kiva ajatus odotteluun. Varsinkin aurinkoisella säällä. Määrä on ehkä kuitenkin hieman ylimitoitettu.

Tarkoitukseni ei ollut kenenkään bisneksiä mennä salaa selän takana puhumalla vaikeuttamaan. Enkä koe niin edelleenkään tehneeni. Yrittäjän puolisona ja lounasravintola toiminnan pyörittämisen karua arkea hyvin läheltä kokeneena, tiedän mitä se työ on ja mitä se yrittäjältä vaatii. Hattua nostan jokaiselle ravintolayrittäjlle ja yrittäjille yleensäkin. Voin sanoa, että on paljon helpompaa olla ihan vain näin palkattuna duunarina ja nauttia säännöllisistä työajoista ym. ihanuuksista. Kuten kesälomat, vapaapäivät, sairaslomat ym.

Ihan julkisesti ja omalla nimelläni, sekä naamallani, halusin vain ääneen ihmetellä epäsiistiä linja-autoaseman julkisivua, joka kuitenkin sijaitsee hyvin keskeisellä alueella taajamaamme. Sen verran siitä ovat muutkin minulle ihmettelleet, että mikähän kierrätyskekus siihen on perustettu.

Jään siis mielenkiinnolla odottamaan remontoitujen tilojen avajaisia, niin poikkean kyllä kaffella ja pullalla sitten. Kiitos kutsusta.

Toivottavasti puskutraktorit eivät ehdi paikalle ennen remontin loppumista, kun kiinteistö kuitenkin jossain vaihessa tullaan purkamaan uuden uljaan kyläkeskustamme tieltä. Hirveän isoa remonttia ja investointia ei siis toivottavasti kiinteistöön kukaan ryhdy tekemään. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kotikylä, ympäristö, jalanjälki, elintila, koti, ihmiset

Pokemon huumaa

Perjantai 5.8.2016 klo 22:45 - Wilkkis

wilkkispoke.jpg

Pokemon Go sopii myös aikuisemmille, vaikka jotkut muuta koittavat kovasti perustella. Itsekkin kuljen liki päivittäin (no ei nyt ihan joka päivä) kilometri tolkulla koittaen saada haudottua munia ja etsien uusia pokemoneja. Eniten aikaa menee kyllä niiden pallojen noutamiseen, kun niitä nyt tuntuu kuluvan jotenkin normaalia pokettajaa enemmän meikäläisellä.

Munamittari ei kyllä todellakaan toimi niin kuin sen toivoisi. Pelin munamatkamittarin mukaan matkaa tulee vain 200 metriä, vaikka siihen pyörän mittarin mukaan kertyy liki 1,5 km. Työmatkakin on yllättäen pidentynyt alle kymmenen minuutin pyrähdyksestä yli 45 minuuttiin. Aamuisin on niin mukavan rauhallista auringon noustessa kiertää kaikki lähistön pokestopit ja iltapäivällä sama reitti kotimatkalla. Ei se ainakaan voi pahasta olla kun tulee huomaamatta liikuttua yhä enemmän ja enemmän.

Iltasin kaljakuppilan terassilla istuskelee olut tuopit nenän edessä ja röökit huulessa "tosi-äijiä" naureskelemassa kaiken maailman pokettajille. Voisi kuulemma tehdä jotain todellista, jotain oikeeta, jotain muuta. Kuten istua vaikka siellä terassilla, kitata kaljaa ja pössytellä sauhuja. Se varmaan olisi joidenkin mielestä "aitoa" tekemistä, jotain joka soveltuu enemmän "aikuisille".

Onneksi en itse ole vieläkään niin aikuinen, ettenkö innostuisi tästäkin huumasta. Ja ilokseni olen huomannut törmääväni muihinkin aikuisempiin pelaajiin, ja hieman nuorempiinkin. Pelaamassa liikkuu perheitä, kaveriporukoita, yksinäisiä kulkijoita, miehiä, naisia, nuoria, vanhoja, pariskuntia, kuntoilijoita. Ei ole yhtä tiettyä profiilia pelaajasta. Meitä on joka lokerosta.

Nuoremmat tuntuvat olevan sosiaalisempia vieraita pelaajia kohtaan, kun taas aikuisemmat uppoutuvat itsekseen pelaamaan nenä tiukemmin kiinni älypuhelimessa. Jotkut paapat ajelevat autolla ja sieltä turvasta kuskin penkilä "salaa" hieman koittavat pyydystää edes jotain... edes sen helevatun Rattatan tai Pidgeyn :)

Tyylikkäin porukka oli kyllä se nelikko joka ajeli avoautolla ja keräsi pokemoneja ilta-auringon paisteessa. Pokehuuman alussa kotikylän keskustakin tuntui heräävän eloon, edes hetkeksi. Ihmisiä liikkui siellä missä ennen on ollut tyhjää ja autiota. Edesmenneen Hakamäen frisbeegolfradan raadollakin oli yhtenä itana enemmän populaa kuin ikinä siinä montussa olen yhtä aikaa nähnyt.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pokemon, peli, pelaaminen

#brita

Torstai 7.7.2016 klo 13:22 - Wilkkis

Sateinen lomapäivä saa tekemään ihmeitä. Lukuisista epäonnistumisista huolimatta yritys on kova. Tarkoituksena yllättää perhe britakakulla. Ehkä onnistuu, ehkä ei. Vehnäjauhot korvattu gluteenittomilla jauhoilla, maito korvattu vedellä ja muiden aineiden osaltakin hieman säätöä. Ei sen nyt niin pilkulleen tartte olla ohjeen mukaan tehty aina (ikinä). Täytteeksi raparperihilloketta ja mansikoita.

20160707_124054-01.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: britakakku, ruoka, leivonta, koti, gluteeniton

#hauho

Sunnuntai 3.7.2016 klo 16:12 - Wilkkis

Ei naurata yhtään, kun pyörä tekee tenän ja kotimatkaa olisi edessä vielä yli 40 km. Onneksi Sari kävi hakemassa äijänsä kotiin, ettei tarvinnu koko paluumatkaa talutella. Pieni pakollinen paussi keskellä Hauhon kirkonkylää kauniina kesäiltana.

IMG_20160630_214425.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: pyöräily, kesä, Hauho,

#polkupyöräilyä

Sunnuntai 19.6.2016 - Wilkkis

Aurinkoisena päivänä tulee välillä ajeltua ilman varsinaista määränpäätä. Matkan varrella oli pakko pysähtyä lapsuuden maisemiin. Puujoen sillalla Jokimaalla käytiin muksuina uimassa ja hurjimmat hyppäsivät sillalta jokeen. Kyseessä oli silloin kuitenkin se purettu vanha puinen silta, ei nykyinen uusi asfalttiversio. Vesikin oli muistaakseni kirkkaampaa muinoin, nyt se näyttää jotenkin samealta. Kylmempääkin se on nykyään. Maisemat ovat kuitenkin yhtä upeita. 

maisema.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: polkupyörä, Häme,

# Pikakotipizzaa

Lauantai 16.4.2016 klo 20:52 - Wilkkis

Näin syntyy iltapala nopeasti, vaivattomasti ja ennen kaikkea helposti.

Pohja tehdään ensin

2 dl vettä
1 tl sokeria
1 tl suolaa
1 pss kuivahiivaa
4 dl vehnäjauhoja
0,5 dl ruokaöljyä

Sekoita lämpöiseen (+40C) veteen sokeri, kuivahiiva, suola ja 1 dl jauhoja. Sekoita tasaiseksi massaksi vispilällä. Lisää joukkoon kaikki muut ja sekoita taikinaksi puulastalla. Tärkeää sen jälkeen: Anna taikinan kohota rauhassa ainakin 30 min. Älä hötkyile.

Valmistetaan täyteaineet odotellessa pohjan kohoamista

400 g jauhelihaa
1 vihreä paprika
mustapippuria
timjamia
suolaa
chilijauhetta
oreganoa

Ruskista jauheliha pannulla, pilko se vanha vihreä paprika jääkaapin perältä mukaan pannulle kuumenemaan, mausta seos rohkealla määrällä mausteita, joita voit käytännössä vaihdella ja muutella oman mielen mukaisesti. Sammuta levy. Laita uuni kuumenamaan 200 asteelle.

Ota jääkapista salaatinvalmistuksesta jääneet 1,5 rasiallista minitomaatteja. Nouki ruttuset sivuun ja pilko loput kolmeen osaan jokainen. Nättejä pieniä kiekkoja siis.

jonkun verran tomaattipyrettä
jonkun verran tomaattiketsuppia
150 g parmesaanijuustoa

Valmista pizza

Kauli taikinasta uunipellin kokoinen levy. Anna jälleen pojataikinan levätä ja kohota 15 minuuttia pellillä. Älä edelleenkään hätäile. Levitä pohjalle reilusti pyrettä, nuukailematta ketsuppia, koko jauhelihaseos ja viimeiseksi tomaattirinkulat. Raasta edelliseltä viikolta avokadopastasta jäänyt parmesaanijuusto kaiken päälle tasaiseksi kerrokseksi. Mikä tahansa juusto varmasti käy myös tilalle. Sillä ei oikeasti ole mitään merkitystä mitä juustoa laittaa, muuten kuin hifisteille.

Paista pizzaa 200 asteessa noin 15 - 17 minuuttia.

Syö heti kuumana, älä säilyttele.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: pizza, ruoka, herkku, uuni, kiire, koti, nälkä

Lisää kirjoituksia