Mansikkasalaatti

Perjantai 4.6.2010 klo 20:23 - Marko

Kesää (ja lomaa) odotellessa ja auringonpaisteesta nautiskellessa on mukava syödä kevyesti. Mansikka jos mikä kuuluu kesään. Tämän kanssa tarjolla oli lisäksi lämminsavulohta, sitruunaista ranskankermakastiketta, juustopatonkia ja kuplivia juomia. Pikkupurtavaa pikkunälkään siis. Ei aina ole tarve syödä raskaita grilliruokia vaikka maggara hyvää onkin.

Tästähän ei siis ollut tarkoitus (eikä ole edelleenkään) muodostua jälleen uutta ruokablogia, mutta ruoka tuo aina hyvän mielen.

Kevyesti kohti kesää

Keskiviikko 26.5.2010 klo 0:07 - Marko

Parsakaali-Juustokeittoa

Aluksi käydään ostamassa parsakaalia ja sultaejuustoa. Hyvin yksinkertaista, tästä vaiheesta suoriutuu aika nopeasti ja vaivattomasti. Riippuen tietysti onko kassalla ruuhkaa. Loput aineet löytyy ihan varmasti jokaiselta kotoa (vettä, suolaa ja mustapippuria).

Siis tää on yllättävän helppoa. Pilkot parsakaalit sopivan kokoisiksi paloiksi, otat sopivan kokoisen kattilan ja pistät kaalit kiehumaan hetkeksi. Kannattaa suhteuttaa kaalien määrä kattilan kokoon. Jos on parisataa grammaa parsakaalia ei varmaan kannata ottaa sitä kymmenen litran kattilaa. Vettä tarvitaan vain sen verran että parsakaali juuri ja juuri peittyy. Ei ole tarkoitus keittää kaikkea makua pois. Älä myöskään keitä liian kauan. Jos parsakaali ei enää ole kauniin vihreää vaan muuttuu ruskeaksi pehmeäksi mötköksi, olet keittänyt niitä aivan liian kauan. Juuri ja juuri kypsä on hyvä hetki siivilöidä vesi pois ja kipata kaalit tehosekoittimeen. Ota keitinvesi talteen, älä kaada sitä viemäriin.

Pilko sulatejuusto pienemmiksi paloiksi ja laita kaalien kanssa mukaan tehosekoittimeen, ripsauta hiukan suolaa ja mustapippurirouhetta. Muutaman sekunnin pyöräytys ja väliaikatarkistus pitääkö lisätä nestettä vielä. Kaikkea keitinvettä ei siis missään nimessä kannata kerralla laittaa tehosekoittimeen jotta keitosta ei tule liian löysää, mutta liian vähän nestettä aiheuttaa lopputulokseksi enemmänkin soseen kuin keiton. Ja tarkoitushan on tehdä keittoa, ei vauvanruokasosetta.

Sitten vaan jurruttaa niin kauan, että keitto on sopivaa koostumukseltaan ja siinä se on. Toinen tykkää rakeisemmasta ja toinen hienommasta. Sosekeitto on siis valmista kun itse niin päätät. Ja siinä se sitten olikin. Hyvä ruoka ei vaadi kymmentä eri ainesosaa, vaan joskus herkkuhetki syntyy mitä yksinkertaisemmalla reseptillä. Toki voit lisätä joukkoon aika lailla mitä vaan jos siltä tuntuu. Ruoanlaitto tapahtuu ihan fiiliksen mukaan (ja sen mukaan mitä kaapissa milloinkin sattuu olemaan).

Lopuksi syö pois ja nauti elämästä.

Kotikokkailua osa 1

Maanantai 2.2.2009 klo 19:42 - Marko

Ruokavieraita tulossa ja ideat hukassa. Helpolla pääsee kun tekee vaikka jauheliha-kasvislasagnea. Tämä ohje on sellainen helpolla ja vaivatta valmista tyyliin suunniteltu. Siihen tarvitsee kaupasta kipaista hakemaan ainakin:

1 pkt Lasagne levyjä
400 g jauhelihaa
2 tlk  yrttitomaattimurskaa
2 pss tomaatti-salsa pakastekasviksia
basilikaa
timjamia
valkosipulirouhetta
mustapippuria
lihaliemikuutio
kasvisliemikuutio
7 dl rasvatonta maitoa
2 dl ruokakermaa
1 prk tomaati-basilika tuorejuustoa
voita
3 rkl vehnäjauhoja
suolaa
700 g kotimaisia tomaatteja
500 g juustoraastetta

Elikkäs, ensimmäiseksi väsätään juustokastike. Kattilaan voita ja vehnäjauhoja. Kunhan rasva sulaa vispilöidään sekaan rasvatonta maitoa (tulee tunne että nyt tehdään kevyttä ruokaa kun käytetään rasvatonta maitoa) lusikoidaan mukaan tuorejuusto. Ei kannata lompsauttaa suurena könttinä järin voimakkaalla vauhdilla, muuten joutuu pesemään hellantaustasta maitokastikkeen roiskeita. Testattu on. Älä unohda kermaa. Kiehautetaan kypsäksi hyvin koko ajan sekoitellen koska tämähän siis palaa joka tapauksessa pohjaan, niin pääsee helpommalla astianpesussa kun hiukan malttaa sekoitella. Maustetaan valmis kastike sopivalla suolalla. Ei liikaa muttei liian vähääkään.

Sitten siirretään kastike pois levyltä ja isketään kunnon korkeareunainen kasari tilalle ja ruskistetaan jauheliha. Sekaan yksi ruokalusikallinen vehnäjauhoja ja tomaattimurskat. Sekoitellaan rauhalisesti ettei läiky hellalle, muuten tulee taas puhdistettavaa aluetta lisää. Maustetaan kastike liemikuutioilla, hyppysillisellä mustapippurirouhetta, runsaalla rannemitallisella yrttejä sekä reilulla ropauksella valkosipulia.

Maustaminen on aika lailla sellainen tapauskohtainen juttu, joskus tykkää mausteisemmasta ja toisinaan taas riittä hiukan miedompikin sapuska. Se ei ole niin justiinsa, kannattaa humpsautella makua ihan fiiliksen mukaan. Turha arastelu ei kuulu maustamiseen, mutta ihan kaikkea mahdollista ei kannata samaan soossiin tyrkätä. Tuppaa maut muuten hukkumaan toistensa sekaan.

Sitten lisätään vielä pakastekasvikset (tosi innokas kotikokki tietysti pilkkoo ja silppuaa tuoreita kasviksia, mutta mikään ei siis estä käyttämästä valmiita pakastesekoituksia). Annetaan hautua kannen alla sen aikaa, kun viipaloidaan tomaatit. Uuni on hyvä muistaa vääntää päälle viimeistään nyt, ettei tarvitse kylmään uuniin ruokaa laittaa kypsymään.

Voidellaan reilun kokoinen lasagnevuoka (jos tykkää tiskata kiinnipalaneita vuokia, voi voiteluvaiheen jättää surutta tekemättä, ihan maku asia). Otetaa esiin lasagne levyt ja kauhotaan vuokan pohjalle jauheliha-tomaattikastiketta, tomaattiviipaleita, juustokastiketta, juustoraastetta ja lasagnelevyjä. Näin toimitaan kunnen vuoka on täynnä ja kaikki aineet kerroksittain vuokassa. Päällimmäiseksi jätetään tomaattiviipaleita ja juustoraastetta niin näyttää hyvältä. Sitten uuniin.

Lämpötila uunin mukaan. 200 astetta saattaa olla liikaa, mutta 150 liian vähän, kypsymisen aikana kannattaa hiukan seurata mitä siellä uunissa tapahtuu. Ettei kärähdä. Ruoka on kypsää kun se näyttää pinnalta syötävän hyvältä tai kun nälkä yltää semmoisiin mittoihin että on kertakaikkiaan pakko syödä oli sitten kypsää tahi ei. Ehkä 30-40 minuuttia. Odotellessa voi vaikka tehdä jonkin pikaisen salaatin lisukkeeksi.

Aikaahan tuohon vierähti jokunen tovi. Osapuilleen taisi mennä 2 tuntia kaupassa käymisen, valmistelun, kypsymisen odottelun ja jälkipuuhastelun kanssa yhteensä, eli mitään pikaruokaa ei olla tekemässä todellakaan. Ajoitus on tärkeä, keittiö kannatta ehtiä siistimään ennen vieraiden saapumista, mutta ruoka on hyvä ajoittaa valmistumaan juuri vieraiden saapumisen yhteyteen. Kannattaa muistaa kuitenkin, että ruokailijat voivat hivenen dottaa, ruoka ei.

Tässä vaiheessa keittiön täyttää herkullinen tuoksu joka tekee vieraihin lähtemättömän vaikutuksen. Kun vielä kattaa pöydän kauniisti, sytyttelee muutaman kynttilän ja laittaa tunnelmallista musiikkia taustalle on vaikutelma aika pettämätön. Jos vielä haluaa pistää parastaan ei viinipullo luultavasti ainakaan pahenna tilannetta mitenkään. Mikäli ruokavieraat ovat kuitenkin laatutietoisia viinintuntijoita, kannattaa jättää se neljän euron punkkupullo ostamatta ja heittää pallo tämän asian suhteen vieraiden mukaan tuotavaksi. Muutama ylistävä lause vieraiden mukana tuomasta viinistä makustelun ja mutustelun lomassa ei todellakaan pudota pisteitä illan isännältä. Kukapa ei tahtoisi kuulla kehuja. Ja kun oikein kehutaan ei vieraatkaan kehtaa olla kehumatta valmistamaasi sapuskaa. Kaikki voittaa tilanne siis.

Tuosta määrästähän siis syö jo vähän isompikin porukka, tai muutama tosi isoruokainen kaveri. Yksinään tuon määrän syömiseen saattaa kulua muutamakin päivä. Järin kauan ei sitä kannata kuitenkaan jääkaapissa säilyttää, viimeistään neljännen päivän jälkeen kehottaisin harkitsemaan sen syöntiä. Mutta sekin tietty riippuu vatsan kunnosta ja kestävyydestä, toisilla menee pötsi sekaisin pienestä määrästä pilaantunutta murkinaa ja toinen saattaa kyetä mussuttamaan vaikka mitä koskaan sitä huomaamatta.