Maanantai 2.2.2009 klo 19:42 - Marko
Ruokavieraita tulossa ja ideat hukassa. Helpolla pääsee kun tekee vaikka jauheliha-kasvislasagnea. Tämä ohje on sellainen helpolla ja vaivatta valmista tyyliin suunniteltu. Siihen tarvitsee kaupasta kipaista hakemaan ainakin:
1 pkt Lasagne levyjä
400 g jauhelihaa
2 tlk yrttitomaattimurskaa
2 pss tomaatti-salsa pakastekasviksia
basilikaa
timjamia
valkosipulirouhetta
mustapippuria
lihaliemikuutio
kasvisliemikuutio
7 dl rasvatonta maitoa
2 dl ruokakermaa
1 prk tomaati-basilika tuorejuustoa
voita
3 rkl vehnäjauhoja
suolaa
700 g kotimaisia tomaatteja
500 g juustoraastetta
Elikkäs, ensimmäiseksi väsätään juustokastike. Kattilaan voita ja vehnäjauhoja. Kunhan rasva sulaa vispilöidään sekaan rasvatonta maitoa (tulee tunne että nyt tehdään kevyttä ruokaa kun käytetään rasvatonta maitoa) lusikoidaan mukaan tuorejuusto. Ei kannata lompsauttaa suurena könttinä järin voimakkaalla vauhdilla, muuten joutuu pesemään hellantaustasta maitokastikkeen roiskeita. Testattu on. Älä unohda kermaa. Kiehautetaan kypsäksi hyvin koko ajan sekoitellen koska tämähän siis palaa joka tapauksessa pohjaan, niin pääsee helpommalla astianpesussa kun hiukan malttaa sekoitella. Maustetaan valmis kastike sopivalla suolalla. Ei liikaa muttei liian vähääkään.
Sitten siirretään kastike pois levyltä ja isketään kunnon korkeareunainen kasari tilalle ja ruskistetaan jauheliha. Sekaan yksi ruokalusikallinen vehnäjauhoja ja tomaattimurskat. Sekoitellaan rauhalisesti ettei läiky hellalle, muuten tulee taas puhdistettavaa aluetta lisää. Maustetaan kastike liemikuutioilla, hyppysillisellä mustapippurirouhetta, runsaalla rannemitallisella yrttejä sekä reilulla ropauksella valkosipulia.
Maustaminen on aika lailla sellainen tapauskohtainen juttu, joskus tykkää mausteisemmasta ja toisinaan taas riittä hiukan miedompikin sapuska. Se ei ole niin justiinsa, kannattaa humpsautella makua ihan fiiliksen mukaan. Turha arastelu ei kuulu maustamiseen, mutta ihan kaikkea mahdollista ei kannata samaan soossiin tyrkätä. Tuppaa maut muuten hukkumaan toistensa sekaan.
Sitten lisätään vielä pakastekasvikset (tosi innokas kotikokki tietysti pilkkoo ja silppuaa tuoreita kasviksia, mutta mikään ei siis estä käyttämästä valmiita pakastesekoituksia). Annetaan hautua kannen alla sen aikaa, kun viipaloidaan tomaatit. Uuni on hyvä muistaa vääntää päälle viimeistään nyt, ettei tarvitse kylmään uuniin ruokaa laittaa kypsymään.
Voidellaan reilun kokoinen lasagnevuoka (jos tykkää tiskata kiinnipalaneita vuokia, voi voiteluvaiheen jättää surutta tekemättä, ihan maku asia). Otetaa esiin lasagne levyt ja kauhotaan vuokan pohjalle jauheliha-tomaattikastiketta, tomaattiviipaleita, juustokastiketta, juustoraastetta ja lasagnelevyjä. Näin toimitaan kunnen vuoka on täynnä ja kaikki aineet kerroksittain vuokassa. Päällimmäiseksi jätetään tomaattiviipaleita ja juustoraastetta niin näyttää hyvältä. Sitten uuniin.
Lämpötila uunin mukaan. 200 astetta saattaa olla liikaa, mutta 150 liian vähän, kypsymisen aikana kannattaa hiukan seurata mitä siellä uunissa tapahtuu. Ettei kärähdä. Ruoka on kypsää kun se näyttää pinnalta syötävän hyvältä tai kun nälkä yltää semmoisiin mittoihin että on kertakaikkiaan pakko syödä oli sitten kypsää tahi ei. Ehkä 30-40 minuuttia. Odotellessa voi vaikka tehdä jonkin pikaisen salaatin lisukkeeksi.
Aikaahan tuohon vierähti jokunen tovi. Osapuilleen taisi mennä 2 tuntia kaupassa käymisen, valmistelun, kypsymisen odottelun ja jälkipuuhastelun kanssa yhteensä, eli mitään pikaruokaa ei olla tekemässä todellakaan. Ajoitus on tärkeä, keittiö kannatta ehtiä siistimään ennen vieraiden saapumista, mutta ruoka on hyvä ajoittaa valmistumaan juuri vieraiden saapumisen yhteyteen. Kannattaa muistaa kuitenkin, että ruokailijat voivat hivenen dottaa, ruoka ei.
Tässä vaiheessa keittiön täyttää herkullinen tuoksu joka tekee vieraihin lähtemättömän vaikutuksen. Kun vielä kattaa pöydän kauniisti, sytyttelee muutaman kynttilän ja laittaa tunnelmallista musiikkia taustalle on vaikutelma aika pettämätön. Jos vielä haluaa pistää parastaan ei viinipullo luultavasti ainakaan pahenna tilannetta mitenkään. Mikäli ruokavieraat ovat kuitenkin laatutietoisia viinintuntijoita, kannattaa jättää se neljän euron punkkupullo ostamatta ja heittää pallo tämän asian suhteen vieraiden mukaan tuotavaksi. Muutama ylistävä lause vieraiden mukana tuomasta viinistä makustelun ja mutustelun lomassa ei todellakaan pudota pisteitä illan isännältä. Kukapa ei tahtoisi kuulla kehuja. Ja kun oikein kehutaan ei vieraatkaan kehtaa olla kehumatta valmistamaasi sapuskaa. Kaikki voittaa tilanne siis.
Tuosta määrästähän siis syö jo vähän isompikin porukka, tai muutama tosi isoruokainen kaveri. Yksinään tuon määrän syömiseen saattaa kulua muutamakin päivä. Järin kauan ei sitä kannata kuitenkaan jääkaapissa säilyttää, viimeistään neljännen päivän jälkeen kehottaisin harkitsemaan sen syöntiä. Mutta sekin tietty riippuu vatsan kunnosta ja kestävyydestä, toisilla menee pötsi sekaisin pienestä määrästä pilaantunutta murkinaa ja toinen saattaa kyetä mussuttamaan vaikka mitä koskaan sitä huomaamatta.
